epätoivo ylläpitää mielenkiintoa

Morsondaalen te kaikki rakkauspaukkaukset siellä ruudun toisella puolella. 

Mä oon salaa ihastunut. Yhteen teinibiisiin, ja kukaan ei saa koskaan tietää sitä. Soi meinaa nonstoppina. 

Mun viimeiset koulunkäynnin rippeet ovat valuneet öisen sateen mukana jonnekin ihan mestoille. 

Mantsan kokeessa kirjoitin hierarkisen diffuusion tarkoittavan luokka-asteista maaperän muodostumista. 

Hups. 

Pesistä pelattiin opettajia vastaan ja mulla oli oikeasti hauskaa. 

Hauskuudesta huolimatta tänään on ollut hurjan vitutuksen päivä. Prkl. 

Hermot riekaleina ja ajatukset ihan muuta kuin kasassa. 

Mun viikonloppuun kuuluu tälläkertaa hengaamista. Hengaamista kavereiden kanssa. Hengaamista ruotsin kirjojen kanssa. Hengaamista leffojen ääressä. 

Ja kohtapuoliin hengaamista oman sängyn kanssa. Ja mun huone tuntuu niin tyhjältä just nyt. 

kuka olis arvannut että loppujen lopuksi se olenkin minä jossa on se joku vika

kuvat: We♥It

F*UCK

Well hello !

Tänään oli periaatteessa viiminen oikea koulupäivä koska seuraavaksi vuorossa on kauhulla odotettu koeviikko. Kesäfiilis painaa yhtä paljon kun koululaukku olkapäätä ja keskittyminen on tasan nolla. Univaje painaa kun ei ole tullut nukuttua liiallisien hyvällisten hetkien vuoksi. 

Ja kesälomaksikin sain käsiini vihdoin töitä, seitsemäksi viikoksi. 

Ja mä olen niin varma, että koko kesästä on tulossa kerta kaikkiaan mahtava. Mulla on vaan sellaisia viboja just nyt. 

Rennon maanantain kunniaksi päällä oli vaan ihan rennot vetimet. Dr Denimin lempparifarkut, uusi kirppislöytötoppi ja farkkutakkia. Ja hei, tietty perjantaiyön tuotos (thanks Helinä, you're awesome). 

Iskäkin totesi aamulla että on se mukava kun sun laukuissa on tuollaisia herkkiä kauniita sanoja. Well, fuck. 

Mun pitäisi nyt eksyä psykan kirjan pariin ja duunailla mantsan uutiskarttatyötä. Ei voi muuta sanoa kuin: Perkele. 

taiteilijasielujen yöllinen kokoontuminen

Perjantaithan on sikäli mahtavia päiviä. Ja mä olen rakastunut. Mulla on käynyt tuuri, kun olen löytänyt maailman ihanimpia ihmisiä. 

Eilen koulun jälkeen suunnattiin Helinän kanssa paikaiselle kirpputorikierrokselle. Uffin kahden euron päivät. Mukaan tarttui muutama kiva juttunen. 

Helvetin kiirre bussiin ja kotimatkan joutuivat matkustajaraukat kuuntelemaan meijän tyhmiä juttuja. 

Pari muuttujaa ja unissapuhumista. 

Painoväriä ja mattoveitsiä. 

Kateissa olevia pullonavaajia. 

Pakastepizzaa ja ennen aamuyhdeksää kylmässä saunassa istumista. 

Lattialla nukkuminen omassa huoneessa tuo uutta näkökulmaa elämään. Kello viiden aikoihin kun uni ei oikein meinannut mua napata mukaansa makasin siinä hiljaa kahden rakkauspakkauksen välissä ja kuuntelin avoimesta ikkunasta tulvivaa linnunlaulua ja mietin että elämällä on tapana kuljettaa. Ihan tosi. 

Elämä osaa olla silti pirun saatanallista. Mun sydäntä särkee ihan mahdottomasti nyt. 

Ja nämä me saatiin aikaiseksi.

Juoksin koululiikassa 1500m kahdeksaan minuuttiin ja sain 8-. Mun huone on täynnä ryppyisiä lakanoita ja suklaakeksin muruja. Kokeisiin pitäisi lukea mutta miten pieni ihmine voi sellaista tehdä. 

TELL ME NOT TO PLAY + yllätysvideo

Aika hyvä tiistai takana. 

Pesäpalloa. Uskonnon tehtävien tekemistä auditorion sohvilla maaten. Humalaisia lontoolaisia. Auton ratin kääntelyä. 

Minä, kaikkien urheilulajien rakastajien musta lammas ilmottauduin tänään pesäpallo peliin opettajia vastaan. Vapaahetoisesti. Olen löytänyt lajini. Perkele. 

Ja minä, joka kolaroin kaverin skoballa autotallin seinään kun yritin käynnistää sen. Minä istuin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni ratin takana ja sain auton jopa liikkumaan! Tämä päivä todellakin jää historiaan. 

Niin ja puin päälle pitkästä aikaa tuon mun kloriitilla tuhoamani Vilan paitulin, tänään vain oli sellainen päivä.

Ja kaiken tämän hienouden lisäksi on mulla teille videon pätkä. 

it's in the pills that pick you up

Tänään on ollut aika teen värittämä maanantai, lapsikultani. Teen ympärille muotoutuneita uusia sanoja. Teen hörppimistä koulun tupakkapaikalla pidetyssä pienimutoisessa miitingissä. Teenkeiton yrittämistä. Kiehuvaa vettä joka ei sitten kiehunutkaan. 

Miten voi olla mahdollista että tee on kaiken hyvän alku ja juuri. Pitää hommata kamomillateetä koulun keittonurkkauksen kaappeihin, ihan vaan itseäni varten. 

Ja se siitä teen jauhamisesta (wut). Meikätytöllä on kymmenen päivän kesätyö takataskussa ja maha täynnä hesesafkaa. Huomenna ensimmäinen ajotunti ja hammaslääkäri. Ripsiliima on lopussa. 

Mun ulkoilutukseen pääsi mun uusi farkkutakki johon oon niin rakastunut ettei voi mitään. 

takki: second hand

toppi: Gina Tricot

teeppari: Cheap Monday

huppari: Cubus

Loppuun vielä mun ja Lauran huikean mahtava kuva. Teen keittämistä... Onneks enää neljä päivää viikonloppuun. 

my dear we still have everythin'

Mulla on ollut ihan hirveästi kaikkea. Mun päähän ei enää mahdu mitään kun se on niin täynnä kaikkea mitä viime viikon aikana on ehtinyt tapahtua. 

Yöllisiä puheluita, uimahallin kloorin tuoksua, jääkiekkohuutoja, grillattuja juttuja, henkeviä, liian osuvia biisilyriikoita...

Materiaalionnellisuutta, kofeiinia, lämpimiä päiviä, liian isoja ruutupaitoja ja lopuntonta henkistä ajelehtimista ties missä. 

Keskiviikko-torstain yksi ihanuus oli mun yökaverina ja perjantaina uin uinticooperin päin peppua. Onneksi meillä oli viikonlopun aloitukseksi Grilling, Chillling n kiekko ilta ihanien leidieni kanssa. 

Tän päivän asukuvaa, koska iskin Helinän bleiserin käyttöön. Kavereilta lainaamat vaatteet on parhaita. Ja typerät poseeraukset. 

Ja mitä nyt pari löytöä tein tuossa aikaisemmin päivällä, UFF:lla oli neljän euron päivät niin käteen jäi farkkutakki, koska sinistä sellaista olen kaipaillut mun garderoobiin. 
Cheap Mondayn paita oli -60% alennuksessa niin olisi ollut typerää jättää se roikkumaan sinne rekkiin...

Nyt mä vietän mun lauantai-illan koulujuttuja vääntäen. Miten voi olla motivaatio niin hukassa. Kevät? Very much.